"Antakaa mun syrjäytyä rauhassa."

(c) TT

Kesäkuu tuntui menevän hitaasti mutta varmasti. Aluksi tuntui mukavalta vähän lomailla kiireisen kevään jälkeen. Vihdoin oli aikaa tehdä kaikkii juttuja mitä oli joutunut siirtämään ajan puutteen vuoksi. Sain siivottua huoneen ja kaikki kaapit yms. ja vuokrasin kirppikseltä pöydän mistä tuli ihan kivasti lomarahaa. Nyt on ollu myös aikaa ja voimaa huolehtia omasta fyysisestä hyvinvoinnista enemmän.

Mutta. Kun kuukausi läheni loppuaan, alkoi tulla se turhautumisen ja tylsyyden tunne. Nyt on lomailtu tarpeeksi. Akut on ladattu, ja joutenolo riittää. Työhakemuksia oon lähetelly koko kuukauden ajan, mutta mitään ei kuulu. Vain automaattisia sposti vastauksia; "Kiitos mielenkiinnostasi, hakemuksesi on vastaanotettu" tai "Hei. Olen lomalla heinäkuun loppuun...jne." 

Tietenkin voisi yrittää täältä kotikaupungista jotain ilta- tai viikonlopputyötä saada, mutta kun en haluaisi jäädä tänne. Ja jos nyt vuokraan kämpän ja saan töitä täältä, tuntuu että en ikinä pääse pois vaan jämähdän tänne ikuisesti. Pakko malttaa vielä sinne heinäkuun loppuun. Toivottavasti ei seinät kaadu niskaan ennen sitä.

(c) TT

Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran.

Tässä yhtenä päivänä tuskailin työkkärin (työ- ja elinkeinotoimiston) nettisivujen kanssa, ja ajattelin, ettei ne ainakaan helpoksi tee tätä nettiasiointia. Sama homma kelan (kansaneläkelaitos) nettiasioinnin kanssa, kyllä siinä hermoja kysytään kun yrittää täyttää työttömyysturvan nettihakemusta! Ajattelin sitten, etten varmasti ole ainoa ihminen, joka näiden kanssa joutuu ihmettelemään. Siksi päätinkin jakaa tarinani täällä, ja purkaa työttömän työnhakijan arkea sekä kanssaihmisille, että niillekin jotka onnellisesti ovat duunissa. Ja tietenkin tästä voi olla hyötyä myös opiskelijoille, joilla tämä kaikki on vielä edessä päin. 
Aluksi siis pientä kertausta, mitä tähän mennessä on tapahtunut.

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna juhlin valmistumistani nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Päivällä kävi sukulaisia, mummu ja vaari, naapureita ja perhetuttuja. Päivä sujuikin perus kahvittelun ja jutustelun merkeissä. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen.

Baariin!

Illalla oli tarkoitus juhlia kavereiden kanssa vähän rankemmin. Mutta kävikin niin, että yksi toisensa perään he joutuivat perumaan tulonsa. Siinä meinasi juhlatuuli kaikota samantien, mutta onneksi yksi parhaista kavereistani oli paikalla, ja sai minutkin piristymään ja jatkamaan juhlintaa. Ja loppujen lopuksi meillä oli huippuhauskaa ystäväni ja perheeni kanssa! Yöllä kun kävelimme baarista kotiin, näimme pienen siilin kipittävän tien yli ja kadoten heinikkoon. 

Kippis ja kulaus

Juhlien jälkeen maanantaina ilmoittauduin heti työkkärin nettisivuilla työttömäksi työnhakijaksi. Kyllä siinä kirosanat meinasi loppua kesken, kun tappelin sen lomakkeen kanssa. Se oli jotenkin niin monimutkainen tai vaikeaselkoinen, että se on varmasti miehen suunnittelema..! Onneksi äidin avustuksella sain sen lopulta valmiiksi, mutta eihän se heti hyväksynyt sitä, vaan piti pari kertaa korjata jotain kohtaa ennenkuin se tallensi sen sinne. 
Tein myös kelalle päivärahahakemuksen, ja se ei ehkä ihan niin sekava ja vaikee ollut kuin työkkärin sivut, mutta ei sitäkään helpoksi ollut tehty. Ehkä isoimman työn alla oli selvittää porukoiden palkkatulot, kotona kun vielä toistaiseksi majailen. Jos en kesän aikana saa töitä mistään, sitten on kai pakko vuokrata täältä kotokaupungista kämppä, vaikka ei tänne kyllä huvittaisi jäädä. Mutta vain siihen asti, että saan töitä jostain muualta!

Hyvää ja lämmintä kesää kaikille!